AVIN KANSSA Saksaan ja Ranskaan, vol 1.

Kevään ja kesän olen tehnyt töitä päästäkseni oravanpyörästä. Nyt se alkaa tuottaa hedelmää. Tässä blogissa saatte seurata ensimmäistä omaa reissuani Eurooppaan. 

Tsekkaa myös Instagram: my.vanlifeu

Uusi Euroopan kotini on Fiat Ducato Maxi -07, mittarissa vaatimattomat 370tkm. Tampereen Ducato-velhot Italia Motorissa saivat vielä jakohihnankin vaihdettua ennen neitsytmatkaa. Kiitos Pasi!

Pientä faceliftiä saatiin aikaiseksi myös teippauksilla, jotka toteutti Mainos Elo.

Ensimmäinen reissu suuntautuu Ruotsin halki Varbergin kautta Halmstadiin, sieltä lautalla Tanskan Grenå ja... enpä paljastakaan enempää tässä vaiheessa...

Ma 26.8.             Kapellskär - Varberg - Halmstad

Laiva oli uudenkarhea Finncanopus. Melko pitkä matka on tultu tasossa siitä, kun ensimmäistä kertaa matkasin Finnlinesilla. Silloisen aluksen nimeä en muista, mutta kyseessä oli todellinen rahtialus. Matkustajatila oli ehkä jotain 100-200m2. Siellä tapahtui kaikki. Ajanvietto ja ruokailut. Matkan hintaan sisältyi tuolloin 2x ruokailu noutopöydästä, tyyliin läskisoosia ja perunaa. Muovituolit ja voiteluöljyn tuoksu kruunasivat rahtaritunnelman. Tax-free oli lähinnä kioski, mutta matka sujui moitteetta ja edullisesti. Vatsa täynnä oli sitten hyvä lähteä suunnistamaan kohti etelää.

Tällä kertaa olin valinnut aikataulusyistä yö-laivan. Palvelu pelasi, hyttiaulassa oli saapuessa henkilö opastamassa tulijoita. Muutenkin kaikki näytti todella fiiniltä, kuten uudessa laivassa kuuluukin. Ennen hyttiin vetäytymistä kävin uutuuttaan kiiltävässä ravintolassa nauttimassa kana-caesar salaatin ja lasin punaviiniä = 20€! 

Ruotsin halki ajo ei antanut suuria odottaa. Tarkoitus oli vain selviytyä sukkelasti länsirannikolle. Unta vastaan joutui, viikonlopun vähäisten yöunien takia, taistelemaan jonkin verran. Parilla ylimääräisellä tauolla, ja cappucinolla, matka kuitenkin taittui. Pienen ylimääräisen koukkauksen tein Vetternin rannalle, Grennan pikkukylään. Se osoittautui aivan turistirysäksi jonka vetonaulana näytti olevan punaraidalliset Polkagris-karkit Ilmainen parkkihan löytyy yleensä aina kirkon vierestä! Monesti tullut käytettyä myös yöpymiseen. Tässä tapauksessa ehkä kuitenkaan ei.

 Satamassa oli Ställplats matkailuautoille 25€/vrk ja paatilla olisi päässyt matkaamaan Visingsön saarelle. Hyvä breikki matkantekoon, ja muutenkin ihan kivan näköinen, eloisa kylänen. Suunniteltu tapaaminen serkkuni merenrantamökillä ei sitten toteutunutkaan. Torppa oli tyhjä, enkä saanut yhteyttä. Paistelin siinä itselleni munakkaan ja juttelin lampaiden kanssa, kunnes päätin jatkaa matkaa kohti Halmstadia. Myöhemmin illalla selvisi, että serkkuni oli joutunut jäämään töiden jälkeen palaveriin. No, shit happens ja nyt ehdin hyvin nukkua viikonlopun univelkoja pois, ennen huomista, Tanskaan suuntautuvaa  laiva-ja ajomatkaa.

Nyt, kun aikatauluun ilmaantui muutama tunti ylimääräistä, päätin alkaa toteuttamaan matkafilosofiaani ja pyrkiä pienemmille teille kohti määränpäätä. Teille, joiden varrelle paikalliset elävät ja voi nähdä vaikkapa tuulihaukan lekuttelemassa pakettipellon yllä. Varbergin eteläpuolella kannattaa tsekata Hallands Kustväg, Falkenbergistä Halmstadiin. Mukava, hyväkuntoinen pikkutie jota on kiva ajella kaikessa rauhassa. Siitä kun vielä poikkeaa rannan pikkuteille, niin valittavana on useita leirintäalueita ja puskaparkkeja. Joissain, mutta ei kaikissa on leiriytymiskielto, mutta kyllä niissäkin voi yönseudun viettää, kunhan ei levittäydy ympäristöön.

 

Halmstadissa vielä pieni iltakävely sateenvarjon alla, ennen iltatoimiin (lue, tämän kirjoittaminen) vetäytymistä. 

Tässä päivän reitti. Pakko tunnustaa, että lolussa alkoi jo 13 tunnin rupeama, josta yli 8h ajamista, hyydyttää ja laskin kilometrejaä määränpäähän. Olisihan sitä voinut aiemminkin yöpyä, mutta ajattelin, että Halmstadissa ei kyllä aamulla ennen laivan lähtöä tule poikettua. Näin sii tällä kertaa.

Ti 27.8.            Halmstad - Feinsburg, Saksa (250km+ 4,5h laiva)

Lauttamatka sujui ongelmitta, passia lähtötiskillä vilauttamalla pääsin sujuvasti ajamaan laivaan. Varauksen olin tehnyt etukäteen Directferriesin sivuilta. Olen aiemminkin käyttänyt ja aina toiminut ongelmitta. Laiva oli asiallinen, ei mikään "ruotsinlautta", mut 4,5 tunnin matka hoitui sujuvasti.

Aamiaisbuffan olin maksanut etukäteen. Ei mitään gourmeeta, mutta vatsa täyttyi.

Lemin Säräpirtin isäntä sanoi joskus, että kaikki vihreä lautasella on hometta😂.

Vejle, Tanska

Tanskan läpiajoon ei näyttänyt olevan juurikaan muuta mahdollisuutta, kuin moottoritie. Siellä matka sujui jouhevasti. Tietyötkään eivät hidastaneet nopeutta alle 80km/h. Pikku breikki oli kuitenkin tarpeen ja kohteeksi valikoitui Vejle.

          Auto parkkiin ja pieni kävelykierros. Ihan viihtyisän näköinen pikkucity, jonka                 ydinkeskustaan ei autolla ole asiaa. Näin tuntuu olevan monessa Euroopan                                      pikkukaupungissa. 

Nätti puro halkoi keskustaa.

Tää oli hauska: iso hiekkalaatikko keskellä kaupunkia!

Alun perin oli ajatus, että ajaisin tänään Hampurin liepeille. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ei ole tarvetta kiirehtiä eteenpäin, olenhan ikään kuin lomalla! Ensimmäinen merenrantakaupunki Saksan puolella näytti olevan Flensburg. Jos se näyttää kivalta, niin jään sinne yöksi ja näyttihän se!

Guten Nacht💤

Ke 28.8.           Feinsburg - Eckenförde - Northeim (400km)

Ah, ihana ja hyvin nukuttu yö takana. Heräsin sopivasti ennen parkkiajan loppumista ja suuntasin väljemmille vesille. Viiden minuutin mietinnän jälkeen päätin tehdä koukkauksen rannikolle. Merta minulla ei tulisi tämän jälkeen olemaan mahdollisuutta nähdä tällä reissulla. Siispä kelua kohti itää. Sieltä löytyi Eckenförd. Täydellinen rantakaupunki pitkin rantaa strollailuun ja pulahdukseen lievästi suolaisiin Itämeren aaltoihin.

Ruuhkaisen rannan vierestä (alle 100m) parkkipaikkakin löytyi. Tosin pois lähtiessä kaunis neitokainen tuli kertomaan, ettei tähän olisi saanut pysäköidä. Siitä selvittiin muutamalla ystävällisellä lauseella. Tässä oli muitakin, eikä kieltomerkkejä. Oli helppo luvata, etten enää pysäköisi tähän😂.

Puolen päivän jälkeen oli aika suunnata jälleen kohti etelää. Nyt viimeistään tuli selväksi, kuinka paljon enemmän menee yksin kulkiessa aikaa ja energiaa reittisuunnitteluun! Pakko pysähtyä välillä fundeeraamaan. Päätin tämän päivän osalta ajella vielä jonkin aikaa kohti Mainzia. Siellä odottaa Bemerin iso viikonlopputapaaminen.

Saksan Autobahneilla ajaminen oli jo ehtinyt unohtua. Ensin mennään laatta lattiassa ja sitten, 

Stau!

Jos on pidempiä siirtymiä ajettavana ja haluaa käyttää motareita, niin mun mielestä ainoat järkevät ajat on arkisin klo 20-06 ja viikonloput, jolloin liikenne on vähäisempää ja rekkaliikenne minimaalista. Eipä noilla motareilla juurikaan ole maisemia ihailtavaksi, joten aivan sama, ojs ajaa pimeään aikaan.

 Iltaviinit oli vielä ostamatta, joten katselin matkan varrelta sopivaa kauppapaikkaa. Aurinko teki laskuaan ja tuntui, että voisi vaikka etsiä yöpaikkaa. Kuinkas ollakaan, Mapsiä tutkien läheltä löytyi myös muutaman lammen rypäs.  

Ensimmäinen yritys johti kivimurskaamon takapihan kautta lammelle. Sinne paikalliset kyllä suuntasivat illanviettoon.

Auto olisi pitänyt jättää pitkälle tienvarteen, aika idyllinen paikka kylläkin!

                    Seuraavaan ehdokas: ajelin avo-Porchen perässä. Maksullinen parkki, 2,5€/yö, 

                bajamajat, veden tyhjennyspiste ja joku ravintolakin. Ei huono, mut ei kuitenkaan iskenyt.

                            Kuukkelin satelliittikuva käyttöön ja alle kilometrin päästä löytyi tämä.

Kyä kelepaa, sanos Tamperelaine!

29.8. Northeim - Frankfurt 

Aamu valkeni taas helteisen oloisena. Päivittelin siinä blogeja kaikessa rauhassa, kun ulkoa huudeltiin jotain saksaksi. Arvasin mistä on kysymys, tässä ei olisi saanut olla yötä. Setä oli vähän vihaisen oloinen, mutta tyytyi siihen, kun käsimerkein totesin lähteväni saman tien.

Tämän kyltin halusin tulkita niin, että uiminen kielletty!

 Siitä sitten matkantekoon, samalla miettien matkasuunnitelmaa. Ajatuksen oli, että illalla pääsisin testaamaan jonkin Saksan textilfrei-kylpylän. Olin ajatellut ajaa Baden-Badeniin, mutta totesin, että matka on turhan pitkä. 

Nettiyhteys täällä Saksanmaalla, jopa Frankfurtin liepeillä näyttttää tökkivän. Insta-päivitykset ei onnistu, eikä täälläkään kuvat lataudu!Jatkan illalla...

Tunnin verran ajeltuani Fiatin moottorin ääni muuttui tiukassa ylämäessä. Olin jo aiemmin ihmetellyt pientä laiskuutta, mutta nyt iskettiin märällä rätillä pitkin kasvoja. Tehot katos ja kun painoi kunnolla kaasupolionta, sai aikaan mustan savupilven takana tulijoiden riemuksi. Hetken aikaa ajelin, ennen kuin päätin "kilauttaa kaverille". No, ei nyt oikeesti kaveri, mut Tampereen Ducato velho, Pasi Perälä!

Oireet kuultuaan, hän totesi et turbon ahtopuolen letku varmaan pettänyt. Täysin oikea diagnoosi. Kyllä Pasi osaa! Pasin ohjeiden mukaan siirryin pikkuteille ja ajelin kohti Frankfurtia, josta toivoin löytäväni korjaamon, joka voisi auttaa. Ihan randomilla valitsin yhden. Siellä ei voitu auttaa, mutta käsimerkein ja Kuukkelin avulla sain vinkin korjaamosta.

Hieman epäilin, mahtaako täältä löytyä aikaa korjaukselle, kun piha ja halli oli täynnä autoja. Kielimuuria oli jonkin verran havaittavissa, mutta enkun ja saksan sekoituksella  sain selvitettyä mistä on kysymys. No, oli siinä kuukkelin kääntäjäkin vähän apuna. Avia hetken kuunneltuaan porukka häipyi, mitään sanomatta. Pihatie ja halli alkoi tyhjentyä autoista ja Avi ajettiin sisään.

Mamma Micic valvoo, ettei jälkipolvi lusmuile!

Hetken päästä asentaja tuli näyttämään haljennutta turbon letkua. Selvisi, ettei osaa olisi saatavissa ennen maanantaita, mutta ei täällä kuitenkaan nostettu käsiä pystyyn.

Vanhempi asentaja, Andre otti hommasta kopin. hän pyöri ja hääri, mietti ja mittaili, löysi jostain Mersun ahtimen letkun, josta saattaisi saada sopivan. Andre vilkuili hieman ympärilleen, ettei pomo Työpöytään piirrellen osoitti, että tää on 150€ osa, jota hän alkaa nyt pilkkomaan, toivoen varmaan et onnistuu. Onnistuihan se! Sujautin lopuksi hänelle 50€: "buy something for your kids".

Pihalla oli aika mielenkiintoista kalustoa!

Happy ending, asioilla on tapana järjestyä! Plan B: kylpylään Frankfurtin liepeille. Kohteeksi valikoitui Homburg van der Höhenissä sijaitseva Taunus-Therme. Oli todella hienoa yida ja saunoa ventovieraiden joukossa ilman rihmankiertämää, kuten saunassa kuuluukin, Vietin siellä kolme tuntia, eikä minkäänlaista häiriökäyttäytymistä ollut havaittavissa. Tässä meillä suomalisilla on kyllä vielä paljon opittavaa, vaikka saunakulttuurin kovasti omaksemme otammekin. Kokemus oli todella paljon erilainen, verrattuan Berliinin eteläpuolella sijaitsevaan . Tropical Islandsiin. Sekin oli toki kokemisen arvoinen. Tämä ei kuitenkaan ollut ihan niin turistivetoinen. Täytyy vielä yrittaa kokeilla joku muu.

Auton sain parkkiin mukavalle kävelyetäisyydelle ja matkalla riitti ihasteltavaa.